The first week in Pristina / Ensimmäinen viikko Pristinassa

So, we have been here in Pristina for over a week. And it's been heck of a ride since then.

School started on Tuesday 8th. Our transportation leaves 7:10 AM every morning from the nearby roundabout, and it'll bring us back 4:30 PM so days are long compared to teaching in Finland. It is kind of frightening to start in a new job, but what about starting in a new job in all different country and culture? As you can imagine, we were pretty nervous on Tuesday morning. Luckily our fears were oversized.

Kids in school were super nice and super friendly like all the people we have met here. They are also very good mannered. From Finnish perspective, students are quite formal when talking with the teacher. They use for example words like sir, Mr., Ms. and so on. But the best of all, they are eager to learn! Still, the first work day was like a blurred movie. You can follow the plot, but you're not sure what actually happened :)

Our colleague promised to show Sini a good hair salon, so we headed there right after a quick meal at home. It was good to have a city guide because you can't find places here from the online maps. Google car hasn't driven here. Mikael went for a cafe to a restaurant next door with the colleague. Kosovo's "national drink" is macchiato, so when you life in Pristina you must at least try one. Double macchiato costs less than one euro so they're cheap too. The restaurant wasn't that great but the salon was wonderful! Service was pleasant, the hairdresser was professional and the price was really affordable. We'll come back for sure!

Wednesday was work day as usual. Another colleague recommended us a local restaurant called Amadeus so we thought to go there after work. We loved it! Fried trout, vegetable lasagna and bottle
of white wine costs us under 15 euros. They also serve the best bread! Actually we ordered red wine, but were misunderstood by the waiter. Well, white was much better with a fish dish. :D When we walked back home it started to snow...

When we woke up on Thursday, the land was all white. There was snow everywhere. We heard on the bus that all other private schools are closed because of the snow. Students came to school and snowfall continued. Before lunch, school's administration made the decision to end the school day early and close the school for Friday. Student went home at two o'clock and we had our staff meeting after that. We were home before 4 PM! :O A quick meal at home and then some socializing with a third colleague. Although there was snow everywhere, or because of it, Pristina looked so darn beautiful! There are times when you just don't want to be anywhere else in the World.

Even though both Finland and Kosovo are countries where snowfall is common in winter, it seems to create more chaos in Kosovo than it does in Finland. We don't know whether the snowfall is heavier here, but now we do know why they sell hiking boots in the same store with Italian suits! The amount of snow in the streets was enourmous. We saw people pushing cars (with summer tyres which are illegal in this weather), ploughing snow with a wooden sign and hammering ice off from a staircase with a screwdriver. From a Finnish perspective these methods were quite creative. When it comes to dealing with snow, Finns can consider themselves quite spoiled - we have the proper equipment, infrastructure and workers to prevent problems caused by snow. Still, every year, snowfall comes as a surprise for those Finns who drive their car, especially in the capital region... :)

School was closed on Friday and our plan was to open a bank account and then go shopping. There were some problems with our paperwork so the bank account had to wait. We spent couple of hours in outlet stores and took a taxi to the Albi Mall, biggest mall nearby. Our mission was to buy some towels. Well, we found towels. We also bought much needed clothes and food to our fridge.

The first week in Pristina passed so fast. Everything is different and new, so you have to learn new routines to life. Still, for now, we've enjoyed every second of it!

---

Olemme nyt olleet Pristinassa viikon ja meno on ollut hurjaa!

Koulu alkoi tiistaina. Koulukyytimme (pikkubussi) työpaikkaa kohti lähtee vähän seitsemän jälkeen läheisestä liikenneympyrästä, ja pääsemme samalla bussilla takaisin kotikulmille puolen viiden tietämillä. Päivät venyvät kohtuullisen pitkiksi verrattuna koulutyöhön Suomessa. Kun tiistaiaamuna kävelimme kohti odottavaa bussia, vatsa oli täynnä perhosia. Uudessa työpaikassa aloittaminen on aina jännittävää, mutta hermoilun voi tuplata (tai triplata), kun uusi työpaikka sattuu olemaan vieraassa maassa ja kulttuurissa. Onneksi pelot olivat yliammuttuja!

Koulun oppilaat olivat ihan parhaita, kuten oikeastaan kaikki täällä tapaamamme ihmiset. He ovat hyvätapaisia, ystävällisiä ja mukavia. Suomeen verrattuna kosovolaiset oppilaat ovat hurjan muodollisia ja käyttävät sanoja, kuten sir, Mr. ja Ms. Lisäksi nuorista paistaa oppimisen halu! Ensimmäinen päivä on muistoissa aika sumea, sillä uutta opittavaa oli niin ääretön määrä.

Töiden jälkeen ei ollut aikaa jäädä laakereille lepäämään. Nopsa ruokailu kotosalla ja kohti kampaamoa kaupungin keskustan läpi. Työtoverimme oli nimittäin luvannut viedä Sinin hyvään kampaamoon, jota hän on käyttänyt itsekin. Kaupunkiopas on hyvä olla olemassa, sillä Googlen auto ei selvästikään ole pyörinyt Pristinassa, eikä paikkoja muutenkaan tahdo löytyä karttapalveluista. Sini sai kampaamoajan samantien ja Mikael päätti maistelemaan läheiseen ravintolaan Kosovon "kansallisjuomaa", macchiatoa kollegan kanssa. Tuplana moinen kustantaa 80 senttiä, joten eipä ole juoma hinnalla pilattu. Ravintola ei ollut kummoinen (macchiato toki oli ihan paras), mutta kampaamo oli senkin edestä laadukas. Palvelu oli erittäin ystävällistä, parturi ammattitaitoinen ja hinnat Suomeen verrattuna vähintäänkin kohtuulliset. (Hiusten leikkaus vitosen vs. Suomessa 30 e)

Keskiviikko oli taas työpäivä. Toinen työtoverimme suositteli meille muutamaa ravintolaa kotimme lähistöllä, ja päätimme käydä aterioimassa toisessa niistä, Amadeuksessa, heti työpäivän jälkeen. Emme todellakaan pettyneet! Paistettu taimen, kasvislasagne ja pullo valkoviiniä maksoivat yhteensä reilut 13 euroa. Oikeasti tilasimme punaviiniä, mutta tarjoilijan puutteellisen englannin taidon tai meidän olemattoman albanian taitomme vuoksi pöytäämme tuotiin valkkaria. No, toki valkoviini sopii paremmin kalalle. :) Taivaalta alkoi pudota lumihiutaleita kävellessämme ravintolasta kotia kohti...

Heräsimme vitivalkoiseen torstaiaamuun. Päästyämme bussiin kuulimme muiden yksityiskoulujen olevan suljettuina lumentulon vuoksi. Lumisade jatkui oppilaiden saapuessa koululle. Ennen lounasta koulun johto teki päätöksen päästää oppilaat kotiin aiemmin ja sulkea koulu perjantaiksi. Wuhuu! Neljäksi sovittu opettajainkokous päästiin aloittamaan kahdelta ja olimme kotona ennen neljää! Nopeasti ruokaa naamaan ja tapaamaan työkavereita läheiseen ravintolaan. Vaikka koko Pristina oli pelkkää
lumikinosta, kaupunki näyttää uskomattoman kauniilta. Joskus sitä ei vaan haluaisi olla missään muualla!

Vaikka Kosovossa ja Suomessa on totuttu lumisateisiin talviaikaan, lumen aiheuttama kaaos on Kosovossa erilainen. Nyt ymmärrämme, miksi vaelluskenkiä myydään samassa kaupassa italialaisten pukujen kanssa. Kun lunta tulee, sitä ovat kadut täynnä. Kaikkialla näkyy ihmisiä työntämässä autoja pitkin lumisia katuja, vaikka autoissa pitäisi olla talvirenkaat (joissakin on, joissakin ei). Lisäksi Kosovolaiset käyttävät kohtuullisen luovia ratkaisuja lumitöiden tekemiseen. Olemme esimerkiksi nähneet tyyppien kolaavan lunta puisella opaskyltillä ja erään herran hakkaavan jäätä kauppansa ovelta ruuvimeisselillä. Me suomalaiset olemme tietysti lellittyjä lumisateiden iskiessä päälle. Käytännössä kaikilla on asianmukaiset lumenluontivälineet, ja kaupunkien infra toimii näppärästi lumi-infernon aikana. Silti saamme joka talvi lukea lehdistä, kuinka "lumi yllätti autoilijat". :)

Koska koulu oli perjantaina suljettu, suunnittelimme käyvämme pankissa avamaassa tilin ja jatkavamme pankilta ostoksille. Pienten epäselvyyksien vuoksi (vuokrasopparin ja sähkölaskun eri kielillä kirjoitetut osoitteet) emme saaneet avattua tilejä. Kiertelimme pari tuntia läheisissä outlet-myymälöissä, joista saa esimerkiksi Breitlingejä alle 40 euron. Sen jälkeen suuntasimme kaupungin suurimpaan ostoskeskukseen, Albi Malliin. Tavoitteena oli saada kasvatettua kodin pyyhevarantoja. Pyyhkeiden lisäksi ostarilta tarttui mukaan vaatetta molemmille sekä täytettä tyhjyyttään huutavaan jääkaappiin. Uni tuli perjantaina aika nopeasti!

Eka Pristiina-viikko on mennyt hirmuisen nopeasti. Koska kaikki on uutta ja erilaista verrattuna kotimaahan, rutiinien löytymiseen menee aikaa. Olemme kuitenkin nauttineet joka hetkestä!

Comments

  1. Hei! Kiva lukea kokemuksianne maasta jossa olen reilut kaksi vuotta asunut. Suosittelen käymään syömässä Pitsat tai pastaa Pizzeria Napoli Verossa, joka on New Bornia 'vastapäätä' toisells puolella katua, pihassa varmaan Mini.

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular Posts